tiistai 28. helmikuuta 2012

Aamukampa, osa 5

Kiitos, ihanista kommenteista ja TERVETULOA uudet lukijat ja satunnaiset kurkkijat!

Viikot vierii ja hanki kasvaa. Hangessa pohlatessani, naureskelin itsekseni valitsemaani kuvaus kohdetta. Lunta on jo yli saappaan varren verran. Ja kun lunta näyttää tulevan lisää taivaalta, seuraavalla kerralla taidan tarttua lapioon.

Kirsikkapuu hautautuu lumivaipan alle, vielä on pupu kiertänyt puun vaikka omanapuun oksia on jo nakerrettu... Lyhdyn päältä hattu on tipahtanut. Lyhty on hautautunut lumeen...



Rakastan graaffisia viivoja ja muotoja.
Lehdettömät puun oksat ovat itsestään jo kaunis taideteos.


Kevättä rinnassa...
Korurasiani yksi rakkaimmista HELMIstä, on mummini vanha hopeinen rintaneula. Monta vuotta koru lojuin rikkinäisenä ja hyljättynä korulaatikon pohjalla. Sitten tuli päivä, kun kiikutin korun kultasepälle ja korjautin korun. Vanhojen kuluneiden keinohelmien tilalla vaihdettiin aidot helmet. Kieroksi menneet ja murtuneen kiellon varret korjattiin ja osaksi vaihdettiin uusiin. Aikoinaan vaidettu neula, vaihdettiin jälleen hopeiseksi. Korusta tuli todella kaunis, yksi kauneimmista koruistani.


Kevättä ja kielojen tuoksua odotellen!

Roheliina

Lisää aamukampoja!

3 kommenttia:

  1. Toivottavasti verkkosi korkeus ei lopu kesken ja pupu kurkota yli. Niin on käynyt nimittäin, siksi varoitan. Tallaa vaikka lumi ympäriltä, vaikka kuva kuinka kärsisi. Nyt kuva on kaunis, mutta kevään kukkia odotellessa pupua on parasta varoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko on kyllä tarttua lapioon, sillä viime talvena pupu teki tuhojaan ja saatiin vain yksi kirsikka. Lyhtyynkään ei saa enää kynttilää, ja merenrantaan ei jaksa aina lähteä ajamaan kun haluaa muistaa pientä enkeliä. Pupun jälkiä on taas viime yönä ilmestynyt lisää, vaikka pupu herralla onkin vakio polut. Vain kerran olen kameran linssiin otuksen saanut.

      Poista
  2. Samaa mieltä Usvan kanssa, eli tallaa ihmeessä verkkolumi matalaksi. Muuten ei siitä ole mitään estettä syöjäpupulle. Vaikka kuvasi kärsiskin . mutta toisaalta, sehän on sitä elämää.
    Lyhtyä on kiva seurata, koska se kokonaan menee uppeluksiin.
    Osuva kuva tuo puiden oksisto.

    VastaaPoista