keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Tonttu työn touhussa...

 Joulun alus on ollut kiireitä täynnä. Olen ommellut ja ollut palajalla lasipalojan kimpussa... Pikku enkeileitä on syntynyt joukoittain... Innostuin myös kokeilemaan opiskeluaikana suunnittelemaa lyhtyäni ja kaunishan siitä tuli. Ajattelin tehdä itsenäisyyspäivän kunniaksi postauksen lyhtyparista, mutta toisin kävi. Työn touhussa juotosnestettä roiskahti silmääni suojalaseista huolimatta... Lopputulos oli sairaalareissu ja laputettu silmä... Eli tämä päivä menee paperi töitä tehden yksisilmäisenä. Silmän pitäisi olla kunnossa mutta lääkäri määräsi muutaman päivän silmälle lepoa, näköni on siis vielä tallella...


Tässä on kuva valmiista lyhdystä. Työn alla on siis vihreä ja punainen lyhty, palaan pajalle huomenna joten laitan kuvia lisää kun valmistuvat.


Tässä muutama kuva pikku enkelistä...



Joulu kiireiden keskellä löysin itseni uuden harrastuksen parissa... Olen monta vuotta haaveillut, että joku päivä pääsisin kokeilemaan kiven hiontaa. Parin yhteensattuman kautta päädyin kokeilemaan ja ihastuin... Odotan vaan, että joulu kiireet helpottavat niin pääsen oppimaan lisää...
Nyt huomaan kulkevani nenä maata myöden... Tässä ensimmäinen kiveni...


Rauhaisaa joulun odotusta....


Roheliina

ps. Roheliinan voit tavata Pyhtäällä sunnuntaina 11.12.2011 kello 10oo-13oo Huutjärvenkoululla.

torstai 10. marraskuuta 2011

Erään Nallen tarina...

Alkusyksystä löysin paikalliselta kirpputorilta kotimaisen MalliMarin jakun 5o centillä. Kun näin jakun roikkumassa rekillä ripustimessa, näin edessäni Nallen. Ihana villakangas ja ihanat napit. Kiikutin jakun kassalle ja pesukoneen kautta työhuoneen pöydälle.



Sitten tartuin surua tuntematta ratkojaan...


Kun jakku oli purettuna työpöydällä, kaivoin kaavat laatikosta ja leikkasin Nallen kappaleet. Sitten alkoikin ompeluvaihe, tässä ompelukoneessa Nalle tassu...




... Ja sitten Nalle saa merkin kylkeensä ja vanut vatsantäytteeksi...

... Ja näin Nalle näkipäivänvalon....

Jouluisin kiireisin Roheliina


torstai 27. lokakuuta 2011

Kotkassa tapahtuu...



KÄSITYÖKAMMARI
Käsityötapahtuma
Karhulassa Sammon talolla
La 5.11. klo 9.00-17.00 

Myytävänä:
·        Käsityötarvikkeita laidasta laitaan; lankaa, nappeja, puikkoja, silmukkamerkkejä ja paljon muuta...
·        Käsintehtyjä tuotteita; neuleita, kasseja, koruja, kynttilöitä, asusteita ja kaikkea muuta kivaa...

Langanvaihtopiste:
·        Tule ja ota mukaan puhuttelemattomat langat, katso mitä kivaa niiden tilalle löytyy vaihtopöydältä!

Neulekahvila:
·        Vietä aikaa kahvikupin ja herkkujen seurassa vaikkaa sukkaa neuloen
·        Myyntisalin puolella on mahdollisuus myös kokeilla rukilla kehräämistä
·        Samalla voi seurata työnäytöksiä ja opastuksia:

10.00 Koukkuaminen
◦     Opi koukkuamisen alkeet.

11.00 Neuleneuvola
◦     Kysy asiantuntijalta mitä tahansa neulomiseen liittyvää. Ota mukaan työ/ohje johon kaipaat apua.

12.00 Roheliinan unelmia
◦     Crazy-tilkkutekniikka, sopii vasta-alkajista taitureille.

13.00 Minna Udd-Kervinen
◦     Sukan kimurantin kantapään salat avautuvat.

14.00 Neuleneuvola II

15.00 Helmipuikko
◦     Opi virkkaamaan monipuolinen ja aina yhtä ajaton isoäidinneliö.

VAPAA PÄÄSY!
Tässä vielä linkki jonka alta löytyy enemmän infoa.

Roheliina on tapahtumassa mukana, eli olisi mukavaa jos mahdollisimman moni tulisi kurkkimaan. Olisi kiva tavata lukioitani ihan luonnossakin. Pidän tapahtumassa myös työnäytöksen kello 12.00. Tervetuloa!

Nyt takaisin pajalle...
Roheliina

torstai 15. syyskuuta 2011

Laukkuja, Laukkuja

Työhuoneessa on syntynyt joukko uusi sankolaukkuja...
Kaikki laukut on ommeltu kierrätysmateriaaleista ja ovat mielen mukaan käännettävissä...

Tämä laukku ollalla voi aistia Hentojen kukkien tuoksun...
Kassi on valmistettu verhoista ja ulkoilukankaan palasta.

Omenan kukkien aikaan...
Kassi on valmistettu vanhoista verhoista...

Tämä kassi on valmistettu vanhoista verhoista ja vanhasta pöytäliinasta...

Voin vain kuvitella, kuinka monta tarinaa hänellä on kerrottavana...
Kassi on valmistettu vanhoista keittiön verhoista(keltainen) ja vanhasta pöytäliinasta (ruskea)...


Minulla on aina sormet ja varpaat jäässä.
Äitini ilahdutti minut tänään uudella hartian lämmittimellä ja villa töppösillä...
Nyt tarkenee puuhastella työhuoneella...



Ajattelin lisätä vielä valloittavan kuva sarjan... Päätin piipahtaa pitkästä aikaan tuttuun kukkakauppaan. Yllätys oli suuri, kun kuulin kukkakaupan lopettavan... Minulle tuli haikea olo... Pieni puoti on elänyt perheemme mukana niin ilot kuin surutkin, häistä hautajaisiin... Mukaani tarttui ihana ruukku...

Ruukku on ihanan rustiikki ja sopii hyvin kotiimme...
Kuvatessa ruukkua... Vilahti...

Hmmm... Mitäs täältä löytyy...


Luovutin.... En siis saanut yhtään kuvaa ilman lissilutikka Eikkaa...
Kuvassa on myös yksi keräilyni kohde, eli jugend-tuolit.
Kuvan tuoli on kihlajaislahja appivanhemmilta.

Roheliina

tiistai 13. syyskuuta 2011

Enkeli siipien havinaa...

Ensimmäinen kesä käsityöyrittäjänä on nyt takana. Kesä on ollut kiireistä ja antoisaa, tasapainoittelua työn ja perheen välillä... Nyt on aika esitellä mitä työhuoneessani syntyy...
Muistatteko vielä ämpärillisen helmoja... 
Helmoista syntyi ämpärillinen pienoisia suojelusenkeleitä...


Tässä on Mummonlaukku. Laukun malli on on kansakoulun peruja... Teini-iässä löysin äitini kansakoulussa kirjaillun punaisen olkalaukun komero perukoilta. Ihastuin laukkuun ja kulutin sen kirjailmellisesti loppuun... Kassin yksinkertaisuus viehätti minua ja kassin koko oli juuri sopiva teinitytön tarpeisiin. Minulle tuli siis tarve tehdä itselleni uusi olkalaukku. Myös ystäväni pitivät laukusta... nyt laukkuja on syntynyt tasaiseen tahtiin... Kuvan kassi on valmistettu kierrätysmateriaalista, niin kuin suurin osa tekemistäni tuotteista. Kassi on siis valmistettu pellavaisesta pöytäliinasta, pitsi on mummini kapioista ja vuori on ommeltu vanhoista verhoista. Kassin nappi on lainattu vanhasta takista... Mummonlaukku pitää sisällään pieniä muistoja menneisyydestä...


Tässä on sankolaukku, ihanan tilava ja helppo heittää olalle... Tämä laukku on tämän hetkinen suosikkini... Laukkun malli on myös tuttu ensimmäisestä arvonnastani. Kuvan sanko laukku on valmistettu vanhoista pöytäliinoista. Sankolaukun voi myös kääntää ympäri, jos kuosi alkaa kyllästyttää...


Kun syksy saapuu, minä käperryn tilkkupeiton alle keinutuolin syleilyyn. Teekuppia
unohtamatta... Keinutuoli on löyty kirpputorilta. Myyjä osasi kertoa meille, että keinutuoli on ollut Mannerheimin henkilääkärin äidin vanha kienutuoli. Keinutuolin pohjasta löytyy omistuskirjoitus. Keinutuoli on yksi rakkaimista huonekaluistamme.


Aurinkoista syksyä toivotellen, Roheliina

Syksyn satoa...






Arjen aherruksen keskellä on ihanaa karata metsää kori kainalossa...


maanantai 22. elokuuta 2011

Elämän suruja ja iloja...

Kesä on ollut kiireitä täyttä... Päätin jättää imurin kaappiin ja istahtaa hetkeksi koneelle. Ehtii sitä huomennakin siivoamaan... Kamerassa on satoja kuvia ja minulla tarinoita kuvien takaa jaettavaksi... Elokuu on kohta takana ja syksy alkaa maalaamaan luontoa... Minulle syksy on rakkain vuodenaika ja minusta tuntuu, että herään henkiin, kun syksy saapuu... Nautin syksyisistä metsä retkistä. Pimenevistä syysilloista, kun saa sytyttää takkaan tulet ja poltella kynttilöitä. Rakastan myös syksyisiä sadepäiviä, erityisesti ropinaa peltikatolla... Pakkanen on jo täynnä kesän ja syksyn herkkuja... Vaikka pihamaan marjapensaat ja omenapuu eivät antaneet toivottua satoa, olen sitäkin innokkaamin poimunut talteen metsän antimia...

Heinäkuinen retki mustikka metsään sai vain ikävän päätöksen, kun metsäretkellä mukana ollut koiramme jäi auton alle. Iso kiitos autonkuljettalle, joka jäi paikalle ja auttoin meitä. Saimme koiran eläilääkäriin ja kaikki näytti hyvältä, mitään isoa vahinkoa ei löytynyt ja pääsimme yöksi jo kotiin. Vajaan viikon jälkeen kolarista Vilma kuitenkin nukkui pois. Ilmeisesti sisäelimissä oli käynyt joku vaurio, joka ei näkynyt tutkimuksissa. Vilma oli perheellemme enemmän kuin koira. Vilma syntyi äitienpäiväaamuna 2009 vain muuta tunti sen jälkeen, kun poikamme nukkui pois. Vilma jaksoi kantaa minua, kun muuten elämä tuntui harmaalta. Antoi syyn nousta aamuisin sängystä. Vilma jaksoi myös vahtia sänkyni laidalla vaikean raskauteni läpi. Vilma muistutti minulle päivittäin elämän jatkumisesta. Vilma jätti jälkeensä suuren surun ja isot saappaat täytettäväksi... Syksyiset sieni retketkin tuntuvat oudolta ilman koiraa...


Vilma vajaan vuoden ikäisenä astianpesukoneessa päiväunilla...

Kaksi viikkoa sitten istuin pentulaatikon reunalla ja sain olla todistamassa, kun pieni porokoira tyttö näki päivän valon. Koti ei tunnu kodilta ilman koiraa...


Syksyisin terveisin Roheliina