Enkeli siipien havinaa...

Ensimmäinen kesä käsityöyrittäjänä on nyt takana. Kesä on ollut kiireistä ja antoisaa, tasapainoittelua työn ja perheen välillä... Nyt on aika esitellä mitä työhuoneessani syntyy...

Muistatteko vielä ämpärillisen helmoja... 

Helmoista syntyi ämpärillinen pienoisia suojelusenkeleitä...

Tässä on Mummonlaukku. Laukun malli on on kansakoulun peruja... Teini-iässä löysin äitini kansakoulussa kirjaillun punaisen olkalaukun komero perukoilta. Ihastuin laukkuun ja kulutin sen kirjailmellisesti loppuun... Kassin yksinkertaisuus viehätti minua ja kassin koko oli juuri sopiva teinitytön tarpeisiin. Minulle tuli siis tarve tehdä itselleni uusi olkalaukku. Myös ystäväni pitivät laukusta... nyt laukkuja on syntynyt tasaiseen tahtiin... Kuvan kassi on valmistettu kierrätysmateriaalista, niin kuin suurin osa tekemistäni tuotteista. Kassi on siis valmistettu pellavaisesta pöytäliinasta, pitsi on mummini kapioista ja vuori on ommeltu vanhoista verhoista. Kassin nappi on lainattu vanhasta takista... Mummonlaukku pitää sisällään pieniä muistoja menneisyydestä...

Tässä on sankolaukku, ihanan tilava ja helppo heittää olalle... Tämä laukku on tämän hetkinen suosikkini... Laukkun malli on myös tuttu ensimmäisestä arvonnastani. Kuvan sanko laukku on valmistettu vanhoista pöytäliinoista. Sankolaukun voi myös kääntää ympäri, jos kuosi alkaa kyllästyttää...

Kun syksy saapuu, minä käperryn tilkkupeiton alle keinutuolin syleilyyn. Teekuppia

unohtamatta... Keinutuoli on löyty kirpputorilta. Myyjä osasi kertoa meille, että keinutuoli on ollut Mannerheimin henkilääkärin äidin vanha kienutuoli. Keinutuolin pohjasta löytyy omistuskirjoitus. Keinutuoli on yksi rakkaimista huonekaluistamme.

Aurinkoista syksyä toivotellen, Roheliina

Syksyn satoa...

Arjen aherruksen keskellä on ihanaa karata metsää kori kainalossa...

Elämän suruja ja iloja...

Kesä on ollut kiireitä täyttä... Päätin jättää imurin kaappiin ja istahtaa hetkeksi koneelle. Ehtii sitä huomennakin siivoamaan... Kamerassa on satoja kuvia ja minulla tarinoita kuvien takaa jaettavaksi... Elokuu on kohta takana ja syksy alkaa maalaamaan luontoa... Minulle syksy on rakkain vuodenaika ja minusta tuntuu, että herään henkiin, kun syksy saapuu... Nautin syksyisistä metsä retkistä. Pimenevistä syysilloista, kun saa sytyttää takkaan tulet ja poltella kynttilöitä. Rakastan myös syksyisiä sadepäiviä, erityisesti ropinaa peltikatolla... Pakkanen on jo täynnä kesän ja syksyn herkkuja... Vaikka pihamaan marjapensaat ja omenapuu eivät antaneet toivottua satoa, olen sitäkin innokkaamin poimunut talteen metsän antimia...

Heinäkuinen retki mustikka metsään sai vain ikävän päätöksen, kun metsäretkellä mukana ollut koiramme jäi auton alle. Iso kiitos autonkuljettalle, joka jäi paikalle ja auttoin meitä. Saimme koiran eläilääkäriin ja kaikki näytti hyvältä, mitään isoa vahinkoa ei löytynyt ja pääsimme yöksi jo kotiin. Vajaan viikon jälkeen kolarista Vilma kuitenkin nukkui pois. Ilmeisesti sisäelimissä oli käynyt joku vaurio, joka ei näkynyt tutkimuksissa. Vilma oli perheellemme enemmän kuin koira. Vilma syntyi äitienpäiväaamuna 2009 vain muuta tunti sen jälkeen, kun poikamme nukkui pois. Vilma jaksoi kantaa minua, kun muuten elämä tuntui harmaalta. Antoi syyn nousta aamuisin sängystä. Vilma jaksoi myös vahtia sänkyni laidalla vaikean raskauteni läpi. Vilma muistutti minulle päivittäin elämän jatkumisesta. Vilma jätti jälkeensä suuren surun ja isot saappaat täytettäväksi... Syksyiset sieni retketkin tuntuvat oudolta ilman koiraa...



Vilma vajaan vuoden ikäisenä astianpesukoneessa päiväunilla...



Kaksi viikkoa sitten istuin pentulaatikon reunalla ja sain olla todistamassa, kun pieni porokoira tyttö näki päivän valon. Koti ei tunnu kodilta ilman koiraa...

Syksyisin terveisin Roheliina

Ylisokojan kivikirkko

Tässä kuvia monen unelman toteutumisesta, eli kuvia ylisokojan kivikirkosta...

ylisokojan kivikirkko.

Kirkko sisältä, ennen lasimaalauksen asennusta.

Paanukattu.

yksityiskohta

 

Kirkon ovet ovat upea osoitus kädentaidoista.

 

Tässä kuva asennetusta lasimaalauksesta.
Taiteilija on todella tyytyväinen lopputulokseen ja onneksi myös tilaajat.



Kirkko on kaikille avoin ja sen löytää Kokkolasta yli-sokojan kylästä.

Roheliina

Lasimaalaus

Lapsena minusta oli mielenkiintoista käydä kirkoissa. Ihailin kirkkojen kauniita taide-esineitä. Ihastelin kirkkolaivoja ja haaveilin rakentavani joku päivä itselleni purjelaivan. Ihailin myös upeita lasimaalauksia joiden läpi valo tulvi kirkkoon sisälle. Lasimaalausten värit olivat lumoavia. Kun vuodet vierivät huomasin opiskelevani taidelasi artesaaniksi. Kouluaikana haaveiltiin joskus miten mielenkiintoista ja upeaa olisi päästä toteuttamaan kirkonikkunat. Ajatus tuntui kuitenkin kaukaiselta, sillä kirkkoja ei tänä päivänä enään kovinkaan usein rakanneta. Minulle kuitenkin tarjoutui mahdollisuus olla mukana erään unelman toteuttamisessa.

Anoppini oli päättänyt rakennuttaa miehelleen 50-vuotislahjaksi kivikirkon. Kirkon esikuvana toimiin Pyhtään kivikirkko, joka on rakennuttu 1460. Mieheni isä toimi Pyhtään seurakunta pastorina noin 20 vuotta. Kirkkoon on mitat ovat 2,5 x 4 metriä ja korkeutta sillä on 5 metriä. Kirkon rakentaminen aloitettiin viime kesänä 2010 talkoo voimin. Kevään ja kesän aikana minulla on ollut ilo toteuttaa kirkkoon alttaritauluksi lasimaalaus. Lasimaalauksen aihe on mukailtu appivanhempieni toivoiden mukaan. Ajatuksena on ollut kuvata Kokkolan Kaarelankirkon alttaritaulu, Jeesus rukoilee Getsemanessa, jonka on maalannut kuuluisa taiteilija Alexandra Frosterus-Såltin 1902. Alttaritaulu on ollut anopilleni tärkeä lapsuudesta asti. Maalaukseen on myös haettu vaikutteita Pyhtään kivikirkosta.

Jeesus rukoilee Getsemanessa, Kaarelankirkko

Pyhtään kirkon kuori-ikkuna.
Kuva P.-O. Welin 1961,
Museovirasto/ RHO

Työn suunnittelun aloitin jo kevät talvella. Juhannuksena matkattiin koko perheen voimin Kokkolaan. Minä siis vietin työntäyteisen juhannuksen muiden nauttiessa keskikesän juhlasta. Aikaisemmin kerroin odotteneeni uunin jäähtymistä ja tässä ovat aarteen uunin uumenista...

Aloitin siis työn kasaamisen juhannusaattona, Kokkolassa appivanhempieni noin 200 vuotta vanhan hirsitalon salissa. Ensimmäisen päivän tuloksena syntyi työn alaosaan salmiakkikuvio, joka tuo työhön Pyhtään kirkon tunnelmaa.

Ensimmäiset palat...

Palat tuettu hevosen kenkänauloilla.

Ensimmäinen päivä takana ja aika juhlia keskikesän juhlaa...

Seuraava päivänä alkoikin varsinainen urakka, sillä kotoa lähtiessämmä oli unohtanut työpiirroksen työpöydälleni. Onneksi minulla oli kuitenkin valmiiksi leikatut ja hiotut palat mukanani. Enemmän aikaa tietysti työt tekemiseen meni piirrustuksen puuttuessa, mutta hyvin suunniteltu on aina puoliksi tehty.

Lasimaalaus toisen päivän iltana.



kolmaspäivä menossa...



Taiteilija työssään...



Kasattu lasimaalaus odottaa tinausta.



Lasimaalaus tinattuna...

Kun lasimaalaus oli tinattu ja putsattu, oli meidän aika pakata auto ja lähteä ajamaan kohti kotia... En siis ole vielä nähnyt valmista lasityötä kirkon ikkunassa. Ammattimiehet kävivät asentamassa ikkunan seuraavana päivänä.

Roheliina

Puutarhan aarteita

Minun puutarhassani kukoistavat voikukkien lisäksi nokkoset. Nokkoset ovat helppoja kasvatettavia ne kukoistavat ihan ilman hoitoa. Jopa minä onnistun kasvattamaan nokkosia keittiön kietoksiin ja kellarin puuhasteluihin.

Kompostimme takana rehottavasta nokkospusikosta syntyi kauniita käsin valmistettuja papereita. Ja kun nokkosmassa loppui altaasta, innostuin samoilla sotkuilla tekemään vanhoista kanamunakennoista uusipaperia. 

Vaalean punainen ja keltainen paperi ovat kanamunan kennoja. Kaksi päällimmäistä paperia ovat nokkosta ja sellua. Päällimmäiseen paperiin kiinnitin jo kastovaiheessa kuoleen perhosensiivet. Mukavaa sadepäivän puhastelua...

Roheliina

Saippua padat porisemaan...

Vapun alla lupailin paljastaa saippuan valmistuksen saloja... Saippuan valmistus kannattaa aloittaa yksinkertaisella reseptillä. Valmistan itse saippuaa yleensä noin 500g rasvoja. Annos on juuri sopivan kokoinen litran maito/mehu tölkkiin. Ja jos saippua erä sattuu epäonnistumaan ei raaka-aineiden pois heittäminen harmita. Myös pienempi määrä lipeää liukenee veteen paremmin. 

Lyhyesti kerrottuna saippuan valmistus etenee seuraavasti:

1. Valmistele muotti.

2. Punnitse raaka-aineet gramman tarkkuudella.

3. Sulata kovat rasvat, ja sekoita joukkoon öljyt, tarvittaessa anna jäähtyä. 

4. Sekoita lipeä veteen.

5. Sekoita lipeäliuos ja rasvaseos sauvasekoittimella kiisselimäiseksi.

6. Kaada seos muottiin ja kääri pyyhkeeseen.

7. Poista saippua muotista noin vuorokauden kuluttua, paloittele saippua ja laita ilmavaan paikkaan kypsymään.

Olen aikaisemmin kertonut ihastukseni oliiviöljysaippuaa, koska se on ihanan hellävaraista. Ajattelin nyt parannella saippuaa pienellä ripauksella suklaata ja kahvia. Saippuan resepti on siis seuraavanlainen...

Suklainenoliivi

Oliiviöljy 450g

Tummasuklaa 50g

Lipeää 46g

Vesi 128g

hyppysellinen kahvinporoja

Maitotölkeista valmistettu muotti.

Aloitin saippuan valmistuksen valmistamalla muotin saippualle kahdesta litran maitotölkistä. Sen jälkeen järjestelin kaikki saippuan valmistuksessa tarvittavat asiat esille ja puin suojavarusteet päälleni, eli essun, suojalasit ja kumihanskat. 

Suojalasit, kumihanskat ja vaaka.

Seuraavaksi  punnitsin raaka-aineet valmiiksi. Varsinainen saippuan valmistaminen aloitettiin suklaan sulattamisella vesihauteessa. 

Raaka-aineet vesi, lipeä, oliiviöljy ja suklaa.

Suklaan sulattamista...

Sulanut suklaa sekoitetaan oliiviöljyn joukkoon. Tässä vaiheessa lisään yleensä "lisukkeet", eli tässä tapauksessa kahvinporot ölijyjen joukkoon. Seuraavaksi valmistetaan lipeäliuos. Liuos kannattaa valmistaa kannellisessa lasipurkissa tiskipöydän päällä. Lasipurkkiin punnitaan tarvittava määrä kylmää vettä. Punnitut lipeä rakeet kaadetaan veden joukkoon ja lasipurkin kansi suljetaan huolellisesti. Liikuttele lasipurkkia pyörivin liikkein siihen asti, että lipeä rakeet liukenevat veteen. Liuos kuumenee itsestään, varo polttamasta itseäsi.

Lipeärakeet lisätään kylmän veden joukkoon.

Lasipurkkia liikutellaan pyörivin liikkein...

 

... kunnes lipeä rakeet ovat liuenneet veteen.

 Seuraavaksi lipeäliuos lisätään rasvojen joukkoon ja sekoitetaan sauvasekoittimella surauttelemalla, kunnes seos kiisselöityy. Kiisseli on hyvää, kiisselin pinnalle jää "oman kullan kirjaimet".

Kaada massa muottiin.

Saippua käärittynä pyyhkeeseen.

Peittele muotti kelmulla ja kääri pyyhkeen sisälle, jotta geeliytyminen onnistuisi. Muotissa saippuamassa kuumenee ja muuttuu läpikuultavaksi eli geeliytyy. Jäähtyessään saippua muuttuu taas lapikuultamattomaksi. 

Anna saippuan olla muotissa noin vuorokausi. Poista saippua muotista, kun se on hyytynyt ja paloittele saippua. Saippua kannattaa paloitella käsineet kädessä. Aseta saippuat ilmavasti kypsymään kuivaan ja pimeään paikkaa. Saippua kannattaa kypsytellä noin kuukausi, ennen kuin sen ottaa käyttöön. Suosittelen kuitenkin puolen vuoden kypsyttelyä, saippua paranee vanhetessaan ja lipeä ehtii neutralisoitua kunnolla. Valmistuksessa käytetyt kipot ja kupit kannattaa pestä vasta seuraavanpäivänä, kun massa on saippuoitunut, sillä massa saattaa muuten tukkia viemäri.

Saippua seuraavana aamuna muotista avaamisen jälkeen. Valmista paloitteluun... 

Saippua poistettu muotista ja paloiteltu...

Ihanuudet laatikossa matkalla kaapin uumeniin kypsymään...



Kysykää rohkeasti, jos jokin kohta jäi epäselväksi...

Nyt sitten odotellaan, millaista saippuaa syntyi...