Kotkassa tapahtuu...

KÄSITYÖKAMMARI

Käsityötapahtuma

Karhulassa Sammon talolla

La 5.11. klo 9.00-17.00 

Myytävänä:

·        Käsityötarvikkeita laidasta laitaan; lankaa, nappeja, puikkoja, silmukkamerkkejä ja paljon muuta...

·        Käsintehtyjä tuotteita; neuleita, kasseja, koruja, kynttilöitä, asusteita ja kaikkea muuta kivaa...

Langanvaihtopiste:

·        Tule ja ota mukaan puhuttelemattomat langat, katso mitä kivaa niiden tilalle löytyy vaihtopöydältä!

Neulekahvila:

·        Vietä aikaa kahvikupin ja herkkujen seurassa vaikkaa sukkaa neuloen

·        Myyntisalin puolella on mahdollisuus myös kokeilla rukilla kehräämistä

·        Samalla voi seurata työnäytöksiä ja opastuksia:

10.00 Koukkuaminen

◦     Opi koukkuamisen alkeet.

11.00 Neuleneuvola

◦     Kysy asiantuntijalta mitä tahansa neulomiseen liittyvää. Ota mukaan työ/ohje johon kaipaat apua.

12.00 Roheliinan unelmia

◦     Crazy-tilkkutekniikka, sopii vasta-alkajista taitureille.

13.00 Minna Udd-Kervinen

◦     Sukan kimurantin kantapään salat avautuvat.

14.00 Neuleneuvola II

15.00 Helmipuikko

◦     Opi virkkaamaan monipuolinen ja aina yhtä ajaton isoäidinneliö.

VAPAA PÄÄSY!

Tässä vielä linkki jonka alta löytyy enemmän infoa.

Roheliina on tapahtumassa mukana, eli olisi mukavaa jos mahdollisimman moni tulisi kurkkimaan. Olisi kiva tavata lukioitani ihan luonnossakin. Pidän tapahtumassa myös työnäytöksen kello 12.00. Tervetuloa!

Nyt takaisin pajalle...

Roheliina

Laukkuja, Laukkuja

Työhuoneessa on syntynyt joukko uusi sankolaukkuja...

Kaikki laukut on ommeltu kierrätysmateriaaleista ja ovat mielen mukaan käännettävissä...

Tämä laukku ollalla voi aistia Hentojen kukkien tuoksun...

Kassi on valmistettu verhoista ja ulkoilukankaan palasta.

Omenan kukkien aikaan...

Kassi on valmistettu vanhoista verhoista...

Tämä kassi on valmistettu vanhoista verhoista ja vanhasta pöytäliinasta...

Voin vain kuvitella, kuinka monta tarinaa hänellä on kerrottavana...

Kassi on valmistettu vanhoista keittiön verhoista(keltainen) ja vanhasta pöytäliinasta (ruskea)...

Minulla on aina sormet ja varpaat jäässä.

Äitini ilahdutti minut tänään uudella hartian lämmittimellä ja villa töppösillä...

Nyt tarkenee puuhastella työhuoneella...

Ajattelin lisätä vielä valloittavan kuva sarjan... Päätin piipahtaa pitkästä aikaan tuttuun kukkakauppaan. Yllätys oli suuri, kun kuulin kukkakaupan lopettavan... Minulle tuli haikea olo... Pieni puoti on elänyt perheemme mukana niin ilot kuin surutkin, häistä hautajaisiin... Mukaani tarttui ihana ruukku...

Ruukku on ihanan rustiikki ja sopii hyvin kotiimme...

Kuvatessa ruukkua... Vilahti...

Hmmm... Mitäs täältä löytyy...

Luovutin.... En siis saanut yhtään kuvaa ilman lissilutikka Eikkaa...

Kuvassa on myös yksi keräilyni kohde, eli jugend-tuolit.

Kuvan tuoli on kihlajaislahja appivanhemmilta.



Roheliina

Enkeli siipien havinaa...

Ensimmäinen kesä käsityöyrittäjänä on nyt takana. Kesä on ollut kiireistä ja antoisaa, tasapainoittelua työn ja perheen välillä... Nyt on aika esitellä mitä työhuoneessani syntyy...

Muistatteko vielä ämpärillisen helmoja... 

Helmoista syntyi ämpärillinen pienoisia suojelusenkeleitä...

Tässä on Mummonlaukku. Laukun malli on on kansakoulun peruja... Teini-iässä löysin äitini kansakoulussa kirjaillun punaisen olkalaukun komero perukoilta. Ihastuin laukkuun ja kulutin sen kirjailmellisesti loppuun... Kassin yksinkertaisuus viehätti minua ja kassin koko oli juuri sopiva teinitytön tarpeisiin. Minulle tuli siis tarve tehdä itselleni uusi olkalaukku. Myös ystäväni pitivät laukusta... nyt laukkuja on syntynyt tasaiseen tahtiin... Kuvan kassi on valmistettu kierrätysmateriaalista, niin kuin suurin osa tekemistäni tuotteista. Kassi on siis valmistettu pellavaisesta pöytäliinasta, pitsi on mummini kapioista ja vuori on ommeltu vanhoista verhoista. Kassin nappi on lainattu vanhasta takista... Mummonlaukku pitää sisällään pieniä muistoja menneisyydestä...

Tässä on sankolaukku, ihanan tilava ja helppo heittää olalle... Tämä laukku on tämän hetkinen suosikkini... Laukkun malli on myös tuttu ensimmäisestä arvonnastani. Kuvan sanko laukku on valmistettu vanhoista pöytäliinoista. Sankolaukun voi myös kääntää ympäri, jos kuosi alkaa kyllästyttää...

Kun syksy saapuu, minä käperryn tilkkupeiton alle keinutuolin syleilyyn. Teekuppia

unohtamatta... Keinutuoli on löyty kirpputorilta. Myyjä osasi kertoa meille, että keinutuoli on ollut Mannerheimin henkilääkärin äidin vanha kienutuoli. Keinutuolin pohjasta löytyy omistuskirjoitus. Keinutuoli on yksi rakkaimista huonekaluistamme.

Aurinkoista syksyä toivotellen, Roheliina

Syksyn satoa...

Arjen aherruksen keskellä on ihanaa karata metsää kori kainalossa...

Elämän suruja ja iloja...

Kesä on ollut kiireitä täyttä... Päätin jättää imurin kaappiin ja istahtaa hetkeksi koneelle. Ehtii sitä huomennakin siivoamaan... Kamerassa on satoja kuvia ja minulla tarinoita kuvien takaa jaettavaksi... Elokuu on kohta takana ja syksy alkaa maalaamaan luontoa... Minulle syksy on rakkain vuodenaika ja minusta tuntuu, että herään henkiin, kun syksy saapuu... Nautin syksyisistä metsä retkistä. Pimenevistä syysilloista, kun saa sytyttää takkaan tulet ja poltella kynttilöitä. Rakastan myös syksyisiä sadepäiviä, erityisesti ropinaa peltikatolla... Pakkanen on jo täynnä kesän ja syksyn herkkuja... Vaikka pihamaan marjapensaat ja omenapuu eivät antaneet toivottua satoa, olen sitäkin innokkaamin poimunut talteen metsän antimia...

Heinäkuinen retki mustikka metsään sai vain ikävän päätöksen, kun metsäretkellä mukana ollut koiramme jäi auton alle. Iso kiitos autonkuljettalle, joka jäi paikalle ja auttoin meitä. Saimme koiran eläilääkäriin ja kaikki näytti hyvältä, mitään isoa vahinkoa ei löytynyt ja pääsimme yöksi jo kotiin. Vajaan viikon jälkeen kolarista Vilma kuitenkin nukkui pois. Ilmeisesti sisäelimissä oli käynyt joku vaurio, joka ei näkynyt tutkimuksissa. Vilma oli perheellemme enemmän kuin koira. Vilma syntyi äitienpäiväaamuna 2009 vain muuta tunti sen jälkeen, kun poikamme nukkui pois. Vilma jaksoi kantaa minua, kun muuten elämä tuntui harmaalta. Antoi syyn nousta aamuisin sängystä. Vilma jaksoi myös vahtia sänkyni laidalla vaikean raskauteni läpi. Vilma muistutti minulle päivittäin elämän jatkumisesta. Vilma jätti jälkeensä suuren surun ja isot saappaat täytettäväksi... Syksyiset sieni retketkin tuntuvat oudolta ilman koiraa...



Vilma vajaan vuoden ikäisenä astianpesukoneessa päiväunilla...



Kaksi viikkoa sitten istuin pentulaatikon reunalla ja sain olla todistamassa, kun pieni porokoira tyttö näki päivän valon. Koti ei tunnu kodilta ilman koiraa...

Syksyisin terveisin Roheliina

Ylisokojan kivikirkko

Tässä kuvia monen unelman toteutumisesta, eli kuvia ylisokojan kivikirkosta...

ylisokojan kivikirkko.

Kirkko sisältä, ennen lasimaalauksen asennusta.

Paanukattu.

yksityiskohta

 

Kirkon ovet ovat upea osoitus kädentaidoista.

 

Tässä kuva asennetusta lasimaalauksesta.
Taiteilija on todella tyytyväinen lopputulokseen ja onneksi myös tilaajat.



Kirkko on kaikille avoin ja sen löytää Kokkolasta yli-sokojan kylästä.

Roheliina

Lasimaalaus

Lapsena minusta oli mielenkiintoista käydä kirkoissa. Ihailin kirkkojen kauniita taide-esineitä. Ihastelin kirkkolaivoja ja haaveilin rakentavani joku päivä itselleni purjelaivan. Ihailin myös upeita lasimaalauksia joiden läpi valo tulvi kirkkoon sisälle. Lasimaalausten värit olivat lumoavia. Kun vuodet vierivät huomasin opiskelevani taidelasi artesaaniksi. Kouluaikana haaveiltiin joskus miten mielenkiintoista ja upeaa olisi päästä toteuttamaan kirkonikkunat. Ajatus tuntui kuitenkin kaukaiselta, sillä kirkkoja ei tänä päivänä enään kovinkaan usein rakanneta. Minulle kuitenkin tarjoutui mahdollisuus olla mukana erään unelman toteuttamisessa.

Anoppini oli päättänyt rakennuttaa miehelleen 50-vuotislahjaksi kivikirkon. Kirkon esikuvana toimiin Pyhtään kivikirkko, joka on rakennuttu 1460. Mieheni isä toimi Pyhtään seurakunta pastorina noin 20 vuotta. Kirkkoon on mitat ovat 2,5 x 4 metriä ja korkeutta sillä on 5 metriä. Kirkon rakentaminen aloitettiin viime kesänä 2010 talkoo voimin. Kevään ja kesän aikana minulla on ollut ilo toteuttaa kirkkoon alttaritauluksi lasimaalaus. Lasimaalauksen aihe on mukailtu appivanhempieni toivoiden mukaan. Ajatuksena on ollut kuvata Kokkolan Kaarelankirkon alttaritaulu, Jeesus rukoilee Getsemanessa, jonka on maalannut kuuluisa taiteilija Alexandra Frosterus-Såltin 1902. Alttaritaulu on ollut anopilleni tärkeä lapsuudesta asti. Maalaukseen on myös haettu vaikutteita Pyhtään kivikirkosta.

Jeesus rukoilee Getsemanessa, Kaarelankirkko

Pyhtään kirkon kuori-ikkuna.
Kuva P.-O. Welin 1961,
Museovirasto/ RHO

Työn suunnittelun aloitin jo kevät talvella. Juhannuksena matkattiin koko perheen voimin Kokkolaan. Minä siis vietin työntäyteisen juhannuksen muiden nauttiessa keskikesän juhlasta. Aikaisemmin kerroin odotteneeni uunin jäähtymistä ja tässä ovat aarteen uunin uumenista...

Aloitin siis työn kasaamisen juhannusaattona, Kokkolassa appivanhempieni noin 200 vuotta vanhan hirsitalon salissa. Ensimmäisen päivän tuloksena syntyi työn alaosaan salmiakkikuvio, joka tuo työhön Pyhtään kirkon tunnelmaa.

Ensimmäiset palat...

Palat tuettu hevosen kenkänauloilla.

Ensimmäinen päivä takana ja aika juhlia keskikesän juhlaa...

Seuraava päivänä alkoikin varsinainen urakka, sillä kotoa lähtiessämmä oli unohtanut työpiirroksen työpöydälleni. Onneksi minulla oli kuitenkin valmiiksi leikatut ja hiotut palat mukanani. Enemmän aikaa tietysti työt tekemiseen meni piirrustuksen puuttuessa, mutta hyvin suunniteltu on aina puoliksi tehty.

Lasimaalaus toisen päivän iltana.



kolmaspäivä menossa...



Taiteilija työssään...



Kasattu lasimaalaus odottaa tinausta.



Lasimaalaus tinattuna...

Kun lasimaalaus oli tinattu ja putsattu, oli meidän aika pakata auto ja lähteä ajamaan kohti kotia... En siis ole vielä nähnyt valmista lasityötä kirkon ikkunassa. Ammattimiehet kävivät asentamassa ikkunan seuraavana päivänä.

Roheliina